RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN HISTORIA
Suomen merkitys Venäjän sotilaallisissa suunnitelmissa kasvoi 1900-luvun
alussa ja Venäjä keskitti uusia joukkoja Etelä-Suomeen. Riihimäen
valinta varuskuntapaikkakunnaksi oli osa Venäjän puolustusjärjestelyjä
Suomessa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Riihimäen varuskunta
perustettiin Pietarin–Helsingin rautatien suojaksi.
Päätös Riihimäen, Tammisaaren, Lahden, Kouvolan ja Korian varuskuntien
perustamisesta tehtiin joulukuussa 1908. Joukkojen sijoittaminen uusille
paikkakunnille ei kuitenkaan onnistunut hetkessä. Varuskuntapaikkakunta
Riihimäestä tuli marraskuun 26. päivänä 1909, jolloin noin 200 sotilaan
vahvuinen osasto siirrettiin asemakylään Vaasasta. Varuskunnan
ensimmäiset kasarmit sijaitsivat rautatieaseman lähistöllä.
Riihimäelle määrätyt venäläinen jalkaväkirykmentti ja tykistöpatteri
tarvitsivat kymmeniä uusia rakennuksia. Rautatieaseman koillispuolelta
löytyi sopiva alue, joka sijoittui itään ja pohjoiseen menevien ratojen
väliin. Venäläisten aluksi ostama noin 42 hehtaarin maa-alue ei ollut
riittävä, minkä vuoksi maata pakkolunastettiin lisää 17 hehtaaria.
Paikkaa ei valittu sattumalta, sillä kasarmialueen eteläosaan
sijoitetulla tykistöpatterilla voitiin ampua molemmille rataosuuksille
sekä tarvittaessa myös Riihimäen asemalle.
Rakennustyöt aloitettiin pääasiassa alueen pohjoisosasta syyskuun alussa
1910. Töiden edistyessä jatkettiin kohti eteläosaa, jonne viimeiset
rakennukset valmistuivat ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Kaiken
kaikkiaan venäläiset rakensivat alueelle yhteensä noin sata erilaista
rakennusta, kaivoa, likakaivoa ja käymälää.
Ensimmäinen varuskuntaan sijoitettu joukko oli 10.Suomenmaalainen
Tarkk'ampujarykmentti komentajanaan eversti Feodor Znamenski.
Varuskunnan viestiperinteet aloitti venäläisen armeijakunnan radioasema,
joka sijoitettiin Riihimäelle syksyllä 1915. Vuonna 1917 varuskunnassa
oli lähes yhtä paljon venäläissotilaita (noin 4 000) kuin silloisessa
Riihimäen taajamassa asukkaita.
Vuoden 1917 levottomuuksissa Riihimäen varuskunnan venäläiset
esiintyivät rauhallisesti eivätkä syyllistyneet muualla maassa
tapahtuneisiin rikoksiin. Ennen vuoden 1918 sisällissodan alkua suurin
osa sotilaista oli jo poistunut Riihimäeltä. Sodan alkaessa varuskunta
julistautui puolueettomaksi. Venäläiset luovuttivat kasarmialueen
maaliskuun loppuun mennessä Riihimäen punakaartille. Saksalaiset
valtasivat Riihimäen huhtikuun 22. päivänä 1918 ja jäivät Riihimäen
varuskuntajoukoiksi kesäkuun alkupuolelle saakka.
Sodan jälkiselvittelyt muodostavat synkimmän vaiheen varuskunnan
historiassa. Hämeen lääni oli surmattujen määrissä mitattuna Suomen
pahinta aluetta punaisen vallan aikana, eikä tilanne muuttunut
valkoisten voittoa seuranneina viikkoina. Punaisten valtakausi
Riihimäellä ja Hausjärvellä oli varsin rauhallinen ennen huhtikuun
tapahtumia. Mutta ennen poistumistaan Riihimäeltä punaiset ampuivat
kymmenkunta vankia kasarmirakennuksessa 18. Valkoiset puolestaan
ampuivat Riihimäellä ja Hausjärvellä yhteensä 141 punaista, joista
suurimman osan kasarmialueella.
Toukokuussa kasarmit muuttuivat sotavankileiriksi. Muutamassa viikossa
pääasiassa rakennuksiin 17 ja 18 sijoitettiin peräti 8 500 punavankia.
Riihimäen varuskunnassa oli maan kuudenneksi suurin punavankileiri.
Vaikka olot leirissä olivat kaikkea muuta kuin inhimilliset, Riihimäen
leiri ei kuulunut huonomaineisimpien joukkoon. Siitä huolimatta siellä
kuoli yli 1000 henkilöä vuoden 1918 loppuun mennessä.
Toukokuun 23. päivänä Riihimäelle siirrettiin vankien vartiointiin V
Etelä-Pohjanmaan Rykmentti, joka on itsenäisen Suomen puolustuslaitoksen
ensimmäinen joukko-osasto Riihimäen varuskunnassa. Rykmentti muutettiin
kesällä Riihimäen Vartiopataljoonaksi, joka sitten lakkautettiin
lokakuussa vankileirin muuttuessa pakkotyölaitokseksi ja siirtyessä
siviiliviranomaisten haltuun.
Puolustusvoimien joukkojen ryhmittäminen tarkoituksenmukaisesti ei ollut
helppo tehtävä vuosina 1918-1921. Aluksi tehtävää vaikeutti suuri määrä
punavankeja, joita säilytettiin pääasiassa entisillä venäläisten
rakentamilla kasarmialueilla. Toisaalta uudet joukko-osastot
sijoitettiin paikkakunnille, joissa olivat jo valmiit kasarmit.
Varsinkin vuonna 1918 Riihimäen varuskunta toimi uusien joukko-osastojen
lyhytaikaisena ja pelkästään tilapäisenä sijoituspaikkana. Sekä
Vuoristoprikaatin Esikunta ja Kaartin Jääkäripataljoona että Porin
Jalkaväkirykmentti n:o 2 olivat majoitettuna varuskuntaan muutamaksi
kuukaudeksi.
Kasarmialue oli siviilihallinnon alaisuudessa noin puoli vuotta.
Huhtikuussa 1919 varuskuntajoukoksi perustettiin Armeijan Vakinainen
Hevossairaala, joka sijoittui Etukasarmille. Tarton rauhansopimuksen
jälkeen sotilaspoliittinen tilanne rauhoittui, ja puolustusvoimien
organisaatiota uudistettiin. Hevossairaalan toiminta lakkautettiin, ja
divisioonien tiedonantovälinekomppaniat koottiin vuoden 1920 joulukuussa
Riihimäelle Kenttälennätinpataljoonaksi.
Seuraavan vuoden alussa Riihimäestä tuli myös tykistövaruskunta, kun
Kenttätykistörykmentti 3 siirtyi kokonaisuudessaan Lappeenrannasta
Riihimäelle. Pitkä ja kapea kasarmialue jaettiin siten, että
Kenttätykistörykmentti 3 sijoittui Takakasarmille ja
Kenttälennätinpataljoona, jonka nimi muutettiin vuonna 1930
Viestipataljoona 2:ksi, Etukasarmille. Vuonna 1922 varuskuntaan
sijoitettiin lisäksi Asevarikko 1:n Ammusvarasto, joka sijaitsi aluksi
varuskuntakirkossa. Vuonna 1931 varuskuntaan muutti Hämeenlinnassa jo
vuonna 1922 toimintansa aloittanut Armeijan Pukimo (myöh. Valtion
Pukutehdas). Tarkoituksenmukaiset tilat Armeijan Pukimo sai SAKO:n
konepajarakennuksesta.
1920- ja 30-luvuilla Riihimäen varuskunnassa elettiin pääasiassa niissä
rakennuksissa, jotka oli rakennettu venäläiselle sotaväelle.
Rakennuksissa ei aluksi ollut vesijohtoa, pesuhuoneita eikä kunnon
käymälöitä. Kenttälennätinpataljoonan pääosa oli majoitettuna
rakennukseen 1, jonka majoitusvahvuus oli suurimmillaan 500 miestä.
Luokkia ja voimistelusaleja ei ollut, joten opetus- ja liikuntatiloina
käytettiin majoitustupia, käytäviä ja pataljoonan ruokalaa.
Kenttätykistörykmentin kahdeksan patteria ja aliupseerikurssi olivat
majoittuneena rakennukseen 18. Tilanpuutteen vuoksi rykmentin yksi
patteristo siirrettiin Mikkeliin vuonna 1922.
Puolustusvalmistelujen painopiste oli 1930-luvun alussa
Kaakkois-Suomessa. Kaikki viestijoukot päätettiin keskittää
päätoiminta-alueen Karjalan kannaksen suuntaan Viipuriin ja muodostaa
niistä yksi suuri viestipataljoona. Perustaminen toteutettiin
vaiheittain keväällä 1934, ja Viestipataljoona 2:n siirryttyä Viipuriin
Riihimäki oli yksinomaan tykistövaruskunta talvisodan alkuun saakka.
Talvisodan aikana varuskunnassa toimi Viestikoulutuskeskus, Jalkaväen
Koulutuskeskus ja ilmapuolustusjoukkoja. Välirauhan aikana
kasarmialueelle sijoitettiin sittemmin ensimmäisen Mannerheim-ristin
ritarin eversti Ernst Ruben Laguksen komentaman Jääkäriprikaatin
joukkoja. Jatkosodan aikana varuskunnassa oli ensin Jalkaväen
Koulutuskeskus ja sen jälkeen Tykistön Koulutuskeskus.
Syksyllä 1944 aloitettiin sodan ajan joukkojen kotiuttaminen ja
puolustusvoimien uuden rauhan ajan organisaation muodostaminen.
Joulukuun alussa annettiin määräys Viestirykmentin perustamisesta
uudelleen sijoituspaikkanaan Riihimäki. Viestirykmentin toiminnan
Riihimäen varuskunnassa katsotaan alkaneen 4.12.1944. Seuraavan vuoden
kesään mennessä varuskuntaan muodostettiin myös Kenttätykistörykmentti
4, joka sijoitettiin Takakasarmille. Samanaikaisesti varuskunnassa oli
majoitettuna vielä Ilmatorjuntarykmentti 2:n yksi patteristo.
Varuskunnassa oli niin ahdasta, että esimerkiksi osa henkilökunnasta
majoittui omiin työhuoneisiinsa, koska muita asuntoja ei ollut.
Vuonna 1947 Viestirykmentti ja Kenttätykistörykmentti 4 vaihtoivat
osittain majoitusalueita. Ilmatorjuntapatteristo siirrettiin pois
Riihimäeltä vuonna 1948, mutta majoitustilannetta tämä ei helpottanut,
koska sen tilalle muutti Viestikoulu Hämeenlinnasta.
Organisaatiomuutosten ja joukkojen siirtojen myötä pahin tilanahtaus
varuskunnassa alkoi helpottaa vasta 1950-luvulla, jolloin toteutettiin
myös huomattava uudisrakennusohjelma.
Tykistöjoukkojen historia Riihimäen varuskunnassa päättyi vuonna 1959
Karjalan Prikaatin Patteristoksi muuttuneen joukko-osaston siirtyessä
Ouluun. Samana vuonna Riihimäelle sijoitettiin Helsingissä ja
Kirkkonummella toiminut Sähköteknillinen Koulu.
Viesti- ja sähköteknillisen alan huolto- ja korjaustoiminnan
kehittämiseksi varuskuntaan perustettiin kesäkuussa 1960
Viestikeskuskorjaamo. Sen rungon muodostivat Viestivarikosta Lylystä
irroitettu korjaamo-osasto, Viestirykmentin viestivälinekorjaamo ja
Sähköteknillisen Koulun tutkakorjaamo. Korjaamon nimi muuttui
Elektroniikkakeskuskorjaamoksi vuoden 1993 alussa ja
Elektroniikkalaitokseksi vuoden 2003 alussa.
Syyskuun alussa 1985 astui voimaan maavoimien rauhan ajan
koulutusorganisaation uudistus Riihimäen varuskunnassa. Tällöin
Viestirykmenttiin muodostettiin Etelä-Suomen Viestipataljoona. Samalla
Viestikoulu ja Sähköteknillinen Koulu siirrettiin rykmentin alaisuuteen.
Sotakoulut yhdistettiin vuoden 2003 alussa Viesti- ja Sähkötekniseksi
Kouluksi.
Viimeisin vaihe varuskunnan kehityksessä tapahtui vuonna 1999, jolloin
ns. Oravan kiinteistön peruskorjauksen valmistuttua sinne muutti
Espoosta Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen Elektroniikka-
ja Informaatiotekniikkaosasto. Tällä hetkellä varuskunnassa on siis
kolme joukko-osastoa ja Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen Riihimäen
palvelupiste. Viestirykmentti on viestiaselajin tärkein koulutuskeskus,
Elektroniikkalaitos huoltaa sekä tuottaa elektroniikka-alan materiaalia
ja Teknillisen tutkimuslaitoksen Riihimäen osasto vastaa alansa
teknologian tutkimuksesta ja kehityksestä. Vuoden 2000 alusta varuskunta
on ollut Riihimäen toiseksi suurin työnantaja, jonka palveluksessa on
lähes 600 henkilöä.
Venäläisten 1910-luvun alkupuoliskolla rakentamat punatiilirakennukset
hallitsevat yhä nykyisen Riihimäen varuskunnan kasarmiympäristöä. Suurin
osa rakennuksista on edelleen käytössä, ja vain neljä tiilirakennusta
on purettu alueelta. Osa rakennuksista on jopa säilynyt alkuperäistä
vastaavassa toiminnassa.
Lähde:
Jari Lehtoväre: Riihimäen varuskunnan historia osa 1 1909-1939, Hämeenlinna 2001, Karisto Oy